Joukkue kasattiin todella nopealla aikataululla, kun aiemmin valmentamani FC Ylivieskan P06-07 joukkue päätti yllättäen luopua futsalin P-17 liigasta. Aloitimme treenit lokakuun puolessa välissä Nivalassa ammattikoulun liikuntasalissa. Silloin paikalla oli 12 pelaajaa. Heti ekojen treenien jälkeen minulle jäi fiilis, että tämä joukkue on valmis tekemään töitä kehittymisensä eteen.
Ensimmäinen liigapeli pelattiin kotona As Moonia vastaan marraskuun alussa. Tiedettiin sen olevan kova vastus, koska he olivat aiemminkin olleet mukana liigapeleissä. Lähdettiin peliin hyvällä asenteella ja saatiin siihen hyvä alku. Voitettiin peli 5-3. Toinen liigapeli oli sitten vieraissa HauPaa vastaan. Myös tämä vastustaja tiedettiin kovaksi, olivathan he edellisellä kaudella olleet mukana SM-lopputurnauksessa. Tähänkin peliin saatiin unelma-alku ja voittava asenne päälle. Toisen puoliajan lopulla HauPa haki kavennusta ylivoimapelillä, tällöin saatiin ensimmäinen kokemus alivoimalla puolustamisesta ja pystyttiin voittamaan peli 2-4. Tällä voitolla oli tosi iso merkitys joukkueen henkiselle puolelle!
Kolmas liigapeli oli sitten taas kotona. Vastustajaksi tuli LoVe. Tiesin LoVen olevan fyysinen ja nopea joukkue, sillä olimme pelanneet kesällä heitä vastaan edellisen joukkueeni kanssa monta kertaa ja joutuneet toteamaan olevamme altavastaajina. No futsal on tietysti eri laji kuin futis, mutta molemmissa lajeissa fyysisyydestä on hyötyä. Peli LoVea vastaan päättyi 3-3 tasuriin. Valmentajana olin äärettömän tyytyväinen lopputulokseen, pelaajat eivät niinkään.
Neljännessä pelissä saatiin vastustajaksi PonPa. Se oli meille aivan uusi vastustaja. Tässä pelissä näin ensimmäistä kertaa viitteitä siitä, että harjoituksissa toistetut hyökkäyskuviot alkoivat siirtyä myös kentälle. Toisaalta saatiin myös oppia siitä, miten futsalissa pitää reagoida pallon menetyksiin välittömästi. Peli päättyi meidän 9-5 voittoon.
Viides peli pelattiin LiPkiä vastaan myöhäisenä perjantai-iltana lähellä joulua. Silloin koronapassirajoitukset vaikeuttivat joukkueen toimintaa, mutta saatiin kuitenkin kasattua kilpailukykyinen joukkue Liminkaan. Vastustaja oli meille uusi, tiedettiin sen olevan ikäluokaltaan meitä nuorempi. Pystyttiin hallitsemaan palloa ja lauottiin paljon, mutta meidän viimeistely oli heikkoa. Vastustajalla oli myös vahva ja tiivis puolustaminen oman maalin edustalla. Peli päättyi 2-8 meille.
Joululomalla pidettiin puolitoista viikkoa taukoa harjoituksista. Loppiaisena aloitettiin sarjan toinen kierros kotipelillä, vastustajana LiPk, koronarajoitusten vuoksi peli piti pelata ilman yleisöä. Tulos 9-1 voitto. Toisen kierroksen pelit olivat huomattavasti tiukempia kuin ensimmäisellä kierroksella, oman latauksensa peleihin toi henkinen paine siitä, että vain lohkon ykköspaikalta pääsee SM-lopputurnaukseen. Eli jokainen peli ja sen tulos olivat merkitseviä. Toiselta kierrokselta mieleen painuvimpina kokemuksina ovat jääneet HauPasta saatu 6-5 kotivoitto ja joukkueen ensimmäinen tappio vieraissa LoVelle 5-3. Joukkueen kehityksen näkökulmasta oli erittäin tärkeää saada kokemus myös häviämisestä. Valmennuksellisesti käsittelin ja analysoin tappioon johtaneita syitä useampana päivänä ja häviöstä palautuminen kesti minullakin pitkään.
Kauden aikana yhteistreenejä oli 2-3 kertaa viikossa, riippuen siitä, oliko meidän liigapeli lauantaina vai sunnuntaina. Nuorten kannalta pidin tärkeänä, että heillä jäi viikonloppuun myös vapaata aikaa. Yhteistreenien lisäksi pelaajien viikko-ohjelmaan kuului omatoimista lihaskuntoharjoittelua, pallonkäsittelyä ja alkuvuodesta lähtien juoksuharjoituksia. Hieman meinas osalla pelaajista olla haasteita palata harjoitusrytmiin tammi-helmikuussa, mutta
peluutusvalinnoilla pystyin vaikuttamaan siihen, että treenitkin on tehtävä, jos meinaa olla kilpaurheilussa mukana.
Sarjan kolmas kierros käynnistyi helmikuun puolessa välissä Limingassa. Peli oli vapautunutta ja pystyttiin hyödyntämään opeteltuja erikoistilannekuvioita. Voitettiin peli 1-12. Seuraavaksi saatiin Taanilaan vastustajaksi As Moon. Pystyttiin hallitsemaan peliä koko ottelun ajan, voitettiin 8-1. Tämän jälkeen alkoivatkin haasteet terveyspuolella koronaan liittyen. Osalla pelaajista palautuminen pelikuntoon kesti pidempään. Vieraspeli HauPaa vastaan saatiin tosissaan miettiä, mistä saadaan kentällinen pelaajia. Onneksi FC Folkin P-07 joukkueesta löytyi Tobias Autiola, joka pääsi lähtemään mukaan peliin. Hävittiin kova peli HauPalle 5-4. Erityisen harmittavan tappiosta teki se seikka, että sorruttiin kuudenteen rikkeeseen puoli minuuttia ennen pelin päättymistä. Tämä tarkoitti 10 m rankkaria, josta vastustaja teki voittomaalin. Tilanne sarjataulukossa kiristyi entisestään.
Toiseksi viimeisessä liigapelissä Taanilaan vastustajaksi saapui LoVe. Tiedettiin pelin panokset: LoVe tarvitsee voiton pysyäkseen mukana kilpailusta lohkovoittajaksi, meille riittäisi tasapelikin. Meidän peli oli kuitenkin liian jännittynyttä, enkä osannut valmentajana vaikuttaa tarpeeksi pelin kulkuun. Sitä vastoin LoVen valmennus sai viritettyä pelaajilleen voittavan asenteen ja pystyivät hallitsemaan ottelua. He voittivat ansaitusti 1-5. Tällä tuloksella jätimme siis lohkovoiton ratkaistavaksi viimeiseen kotiotteluun!
Viimeisessä kotiottelussa vastustajaksi saapui PonPa. Vastustajan kausi oli ollut nousujohteinen, tiedettiin heiltä löytyvän osaamista pelata nopeita hyökkäyksiä keskustan kautta. Pukukopissa en juurikaan puhunut enää taktisia asioita, vaan kiinnitin huomiota pelaajien vahvuuksiin. Jokainen sai vuorollaan kertoa, mitä juuri sinä tuot tähän joukkueeseen. Saatiin peliin kauden paras yhteishenki ja latautuminen! Vaikka PonPa oli pelin alkuvaiheessa 1-3 johtoasemassa, niin pystyttiin keskittymään omaan tekemiseen ja saatiin lopulta ansaittu 10-3 voitto. Pelin jälkeen fiilis oli sanoinkuvaamattoman hieno, olin niin ylpeä pelaajista ja itsestäni!
SM-lopputurnaus
Aloitin valmistautumisen SM-lopputurnaukseen hyvissä ajoin jo koulujen talvilomalla, vaikka emme olleet vielä varmistaneet lohkovoittoamme. Luotin joukkueeseen niin paljon, että halusin valmentajana olla valmis kohtaamaan lopputurnauksen kovat vastustajat. Katsoin ja analysoin FC Viikinkien paria edellistä ottelua viime syksyn lopputurnauksesta. Lisäksi tein muistiinpanoja muista mahdollisista vastustajista. Luonnollisesti mietin myös oman joukkueen valmistautumista turnaukseen ja peluutusta erilaisissa tilanteissa. Viimeisten viikkojen treeneissä keskityimme vahvistamaan perustekemistä ja erikoistilanteiden ratkaisumalleja.
Varmistettuamme lohkovoiton vanhemmat hankkivat taloudellista tukea turnausmatkan kustannuksiin paikallisilta yrityksiltä ja yksityisiltä henkilöiltä. Olen kiitollinen ja yllättynyt siitä, kuinka myönteisesti yrittäjät suhtautuivat nuorten joukkueen tukemiseen. Joukkuettamme kauden aikana tukeneet yhteistyökumppanit löytyvät tästä osoitteesta: https://www.vieskafutsal.fi/post/vieska-futsal-u17-kiittää-kaudesta-2021-2022
Lopputurnausreissuun lähdettiin lauantaiaamuna Ylivieskan rautatieasemalta 15 pelaajan ja yhdeksän aikuisen voimin. Tampereella majoituimme Scandic Koskipuiston hotellissa,
lounastimme molempina päivinä Ravintola Kaupissa. Pelit pelattiin Kauppi Sports Centereissä. Hotellin ja Kaupin väliset matkat liikuimme ratikalla. Koko matkan ajan pelaajien ja vanhempien kesken vallitsi humoristinen, rento ja hauska fiilis. Lauantain pelissä vastustajana oli FC Kangasala. Valmistautuminen peliin tehtiin huolellisesti, junamatkallakeskustelin jokaisen pelaajan kanssa henkilökohtaisesti omasta roolistaan pelissä. Meillä oli tavoitteena ottaa peli haltuun alusta alkaen ja olla joukkue, joka tekee ensimmäisen maalin. Ensimmäistä puoliaikaa hallitsimme korkealla prässillä ja vahvalla kaksinkamppailupelaamisella. Maalinteossa pystyimme hyödyntämään nopeita vastahyökkäyksiä. Ekan puoliajan jälkeen tulostaululla oli lukemat 2-4 meille.
Toiselle puoliajalle vastustaja pääsi paremmin peliin mukaan ja oma pelimme oli hermostunutta sekä rikkonaista. Riketili oli täynnä jo 10 peliminuutin kohdalla ja tämä asetti omanlaisensa haasteet kaksinkamppailupelaamiselle. Historia näyttää toistavan itseään (viimeisin HauPa-peli), nimittäin viimeisellä puolella minuutilla tuomari näki kapteeni Matias Laajoen rikkeen ja määräsi pallon 10 m pisteelle. Olin sopinut maalivahtien kanssa, että Elias ottaisi vastuun rankkareista. Niinpä hän käveli päättäväisesti maalivahdin rooliin ja torjui vastustajan laukauksen. Tällä torjunnalla hän vahvisti meille paikan sunnuntain finaaliin, niin vähän oli pelikellossa aikaa jäljellä, ettei vastustaja päässyt enää lähellekään meidän maalia.
Voiton jälkeistä fiilistä on vaikea kuvailla. Pelaajat juoksivat kentälle ja iloitsivat koko sydämestään. Minä istuin paikallani ja mietin, miten tämä on mahdollista. Sain paljon onnitteluja paikan päällä olleilta henkilöiltä sekä somen kautta. Kiitos kaikille tsempeistä, niillä on iso merkitys! Ja toisaalta vaikka iloitsin voitosta, niin silti tiesin, että matka on vielä kesken, joten ajatukset piti alkaa kääntämään finaalipäivään. Iltasella käytiin vanhempien kanssa ravintolassa syömässä, ruoka ei oikein maistunut. Koin väsymystä ja viestittelin Bobin kans, jos tehtäisiin ottelusuunnitelma vasta aamulla. Kun vihdoin pääsin huoneeseen levähtämään, väsymys olikin poissa ja päätin katsoa videolta meidän päivän ottelun. Niinhän siinä sitten kävi, että kello oli kaksi yöllä, kun sammutin koneen väsyneenä, mutta tyytyväisenä. Olin nimittäin niin iloinen näkemästäni! Joukkueen tekemisessä näkyi niitä asioita, mitä oltiin koko talvi tahkottu treeneissä ja toinen asia, joukkue jaksoi pitää pelitemmon kovana läpi ottelun. Ei oltu turhaan juoksutreenejä vedetty!
Sunnuntaiaamuna uni loppuikin sitten jo viideltä. Kirjasin edellisestä pelistä tekemäni havainnot ymmärrettävään muotoon ja välitin palautteen pelaajien wappi-ryhmään. Tein myös heille aikataulun sunnuntaille sekä laadin alustavan ottelusuunnitelman, jotta meidän olisi Bobin kanssa helpompi keskustella aiheesta. Bob saapui hotellille aikaisella aamujunalla, koska hänellä oli oma liigapeli lauantaina, eikä sen vuoksi päässyt aiemmin osallistumaan. Hotellin aulassa keskusteltiin ja mietittiin yhdessä peliin liittyviä asioita. Tässä vaiheessa olin erittäin kiitollinen siitä, että olin tehnyt vastustajaan liittyvät havainnoinnit hyvissä ajoin talvilomalla. Aika/jaksaminen ei olisi mitenkään riittänyt yhtenä viikonloppuna kaikkeen.
Pelaajien kanssa aloitimme valmistautumisen finaaliin ottelupalaverilla hotellin kokoushuoneessa. Käytiin perusasiat läpi keskustellen, taktiikkataulua ja videoita hyödyntäen. Pelaajat kuuntelivat tarkasti (kuten aina). Palaverissa toimme esille asioita, joissa olemme kauden aikana onnistuneet. Halusimme vahvistaa pelaajien itseluottamusta ja mahdollistaa energisen latautumisen finaaliin. Finaalin alkuveryttelyssä pelaajat työskentelivät samalla tavalla kuin missä tahansa muussakin pelissä. Alkuveryttelyn jälkeen mentiin vielä koppiin vaihtamaan pelipaidat päälle ja kuunneltiin yksi tsemppibiisi. Jälkeenpäin mietittynä biisin kuuntelu saattoi olla minulta virhe, ehkä olisi kuitenkin ollut parempi vain tuoda esille ne henkilökohtaiset vahvuudet kuten PonPa-pelissä. Kun päästiin pelaajaesittelyihin, istuin penkille ja katsoin ylpeänä joukkuetta. Kävisi pelissä miten tahansa, olihan tämä aivan huippu kokemus näille nuorille, ajattelin.
Peli alkoi FC Viikinkien vahvassa painostuksessa. Oma pelimme oli liian jännittynyttä ja vastustaja pääsi kahden maalin johtoasemaan jo viidellä ensimmäisellä peliminuutilla. Olimme koko ajan hitusen verran jäljessä reagoinnissa, emmekä saaneet otetta omasta pallollisesta tekemisestä. Käytimme Bobin kanssa aikalisän aikaisessa vaiheessa katkoaksemme vastustajan pelin rytmiä ja saadaksemme omia pelaajia heräteltyä mukaan kultataisteluun. Vähitellen peli tasaantui ja pääsimmekin kaventamaan tilanteen 2-1. Ensimmäisen puoliajan lopuksi vastustajan vaarallisen nopea pallotaituri onnistui kasvattamaan FC Viikinkien johtoasemaa 3-1 tulokseen.
Pukukopissa painotin taistelutahtoa. Todettiin, että ollaan pelissä vielä hyvin mukana ja muistutin pelaajille vastustajan vaarallisten pelaajien seuraamista. Toisen puoliajan alku pysyttiin paremmin vastustajan mukana. Päästiin lähemmäs vastustajan maalia, mutta viimeistelystä jäi puuttumaan viimeinen silaus. Jasper Ahlholm sai tehtyä päivän toisen maalin ja kavennettiin tulos 3-2. Tästä ei mennyt kuitenkaan kuin puoli minuuttia, niin vastustaja onnistui tekemään päivän neljännen maalinsa. (Taidettiin unohtaa kriittiset kaksi minuuttia, joista oli puhuttu useampaan kertaan treenimatkoilla.)
Viimeiselle viidelle minuutille lähdettiin hakemaan ratkaisua aikalisän ja siinä puhutun yv-ohjeistuksen kautta. Tiedettiin kyllä Bobin kanssa, että yv-peli on iso riski, koska treeneissä sitä on harjoiteltu ihan yksittäisiä kertoja. Päätettiin kuitenkin kokeilla ja olen ylpeä siitä, että kokeiltiin, vaikkakin omissa soi. Tämän jälkeen tilanne oli 5-2. Siinä vaiheessa tiesin, että kultapokaali jäi tältä kertaa saavuttamatta. Kannustin pelaajia kuitenkin pelaamaan täysillä loppuun saakka, jolloin kollektiivinen puolustuspelaaminen ei ollut enää niin hyvin kasassa ja vastustaja pääsi tekemään nopeassa tahdissa pari maalia. Peli päättyi siis ansaitusti FC Viikinkien 7-2 voittoon. Olimme hyviä, mutta vastustaja oli parempi.
Pelaajat olivat kovin pettyneitä pelin jälkeen, sehän on luonnollista ja kuuluu kilpaurheiluun. Mitallien jaon jälkeen halasin jokaista ja onnittelin hopeasta. Kyllä me niin kova työ on yhdessä talven aikana tehty, että hopean saavuttaminen on mahtava saavutus joukkueelle! Ja jääpähän jotain parannettavaa ensi kaudellekin!
Kauden aikana koettuja haasteita
Vaikka kausi kokonaisuudessaan oli tämän joukkueen osalta erittäin positiivinen ja kehityksellinen, niin mukaan mahtui myös haasteita. Kirjaan niitä tähän ylös sen vuoksi, jotta tulevaisuudessa osaamme kiinnittää niihin enemmän huomiota.
1. Joukkueen rakentaminen muutamassa päivässä. Alkusyksystä minulle oli ilmoittautunut futsaliin tältä alueelta mukaan 20 pelaajaa, olimme ilmoittaneet kesäkuussa FC Ylivieskan joukkueen P-17 liigaan. Erinäisistä syistä johtuen sainkin yllättäen tiedon, että FC Ylivieska päätti perua ilmoittautumisen. Aluksi järkytyin tästä tiedosta, mutta aika nopeasti ajattelin, että kyllähän tähän jokin ratkaisu täytyy löytyä. Iltamyöhään laitoin asiasta viestiä Palloliiton futsalin kilpailupäällikkö Jouni Pihlajalle sekä Vieska Futsalin puheenjohtaja Kai Pertulle, jos heillä olisi mitenkään mahdollista auttaa ongelman ratkaisussa. Seuraavana päivänä saimme sovittua Palloliiton ja Vieska Futsalin kanssa, että FC Ylivieska selviää ilman taloudellisia sanktioita liigapaikan perumisesta, kun Vieska Futsal ottaa sen vastaan. Joukkueen perusasioiden hoitaminen (salivuorot, pelipäivien sopimiset, talous, peliasut, yhteistyökumppanit jne.) jouduttiin tekemään kovin kiireisellä aikataululla ja niistä suuri osa jäi minun vastuulleni. Se oli henkisesti tosi raskasta aikaa. Normaalitilanteessahan valmentaja saisi keskittyä valmennukseen liittyvien asioiden suunnitteluun ja joukkueen toimihenkilöt hoitaisivat muuhun toimintaan liittyvät asiat. Olen kiitollinen siitä, että Jami, Jaana, Kai, Teemu ja Marjut olivat henkisinä tukina alusta saakka.
2. Maalivahdin puuttuminen harjoittelusta. Edellä mainitsemani muutokset vaikuttivat myös siihen, ettei joukkueella yhtäkkiä ollutkaan maalivahtia. Pelaajien kehittymisen ja treenien pelinomaisuuden kannalta pidän todella tärkeää, että saisimme maalivahdin (tai kaksi) mukaan harjoitteluun. Peleissä meillä oli onneksi käytössä kaksi tämän alueen parasta maalivahtia Elias Vuorenmaa (FC Folk) ja Egor Chuprov (AC Oulu).
3. Treeniaktiivisuus. Kauden aikana joukkueella oli 70 yhteistä tapahtumaa (yhteisharkat/pelit). Niihin osallistumisprosentti joukkueella oli 67%. Tämä on minulle pieni pettymys, koska tavoitteellista kilpaurheilua harrastavien pelaajien tulisi minun mielestä päästä vähintään 80% osallistumisaktiivisuuteen. Toisaalta poissaoloja selittää se, että osa pelaajista koki treenimatkat turhan pitkänä esimerkiksi Haapavedeltä Toholammille. Myös koronasairastamisen ja erilaisten pikkuloukkaantumisten mukanaan tuomat haasteet harjoittelukuntoon palaamisesta vaikuttivat osaltaan poissaoloihin.
Tulevaisuuden suunnitelmat
Kun olimme pukuhuoneessa ennen finaalipeliä, pelaajat kertoivat minulle, että olivat yhdessä miettineet, jos voitaisiin osallistua tällä ryhmällä Kokkola Cupiin. Idea tuli minulle täytenä yllätyksenä, mutta suhtauduin siihen heti myönteisesti. Minulle se kertoo, että tämä porukka haluaa pysyä kasassa ja tykkää olla toistensa seurassa. Niinpä olemme ilmoittauneet kesällä 2022 mukaan Kokkola Cupiin. Emme laita sinne pelillisiä tavoitteita, vaan lähdemme ensisijaisesti pitämään hauskaa futiksen ja kavereiden parissa.
Koko futsalkauden ajan olen odottanut, milloin Palloliiton aluetoiminta saadaan käyntiin tässä ikäluokassa. Vihdoin on saatu positiivisia uutisia senkin suhteen ja ensimmäinen aluejoukkueen kokoontuminen tulee olemaan toukokuun aikana. Osa joukkueen pelaajista saanee lähiaikoina kutsun mukaan aluetapahtumaan!
Elokuun alussa Vieska Futsalin edustusjoukkue aloittaa valmistautumisen uuteen kauteen. Olemme sopineet seurassa, että nuorten joukkueesta kehityshaluisimmat futsalpelaajat aloittavat treenaamisen edustusjoukkueen mukana jo siinä vaiheessa.
Lokakuun puolen välin tietämillä, kunhan jalkapallosarjat on saatu päätökseen, jatketaan tämän joukkueen toimintaa U-19 ikäluokassa. Joukkue tulee pelaamaan valtakunnallista U-19 liigaa. Tähän joukkueeseen ovat tervetulleita 04-05-syntyneet pelaajat, myös UUDET kilpaurheilusta kiinnostuneet pelaajat toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi! Lisäksi seurassa on tavoitteena jatkaa myös U-17 ikäluokan toimintaa, johon kutsutaan ensisijaisesti 06-07-syntyneitä pelaajia. Nämä joukkueet tulevat tekemään läheistä yhteistyötä keskenään.
Eikä sekään ole ihan poissuljettu vaihtoehto, että seuraan saataisiin uusi joukkue alueelliseen P-15 sarjaan. Nimittäin sen verran lukuisia yhteydenottoja seurajohdolle on tullut ko. Ikäluokan pelaajilta/vanhemmilta, että toiminnalle näyttäisi olevan kysyntää.
Kiitos, jos olet jaksanut lukea PITKÄN kirjoitukseni loppuun saakka. Kirjoittaminen on minulle yksi tapa käsitellä omia ajatuksiani ja sitä kautta kehittyä valmentajana sekä kehittää seuran toimintaa. Nuorten joukkueen kauden jälkeen vaikuttaa siltä, että meillä on Vieskassa hyvä pöhinä päällä. Jatketaan samaan malliin -YHDESSÄ!
Sydämmellä Virve